Oululehden artikkeli
20.03.2003
LÄÄKÄRIEN BÄNDI VÄÄNTÄÄ RYTMIBLUESIA
ei nysväämistä vaan fiilistelyä
Mitä saadaan, kun otetaan neljä oululaista kirurgia
ja yksi anestesialääkäri, lisätään keitokseen vähän
vapaa-aikaa ja ravistetaan tanakasti? Vastaus on Cool
Operator. Kaveriporukan bändi suhtautuu musiikin tekemiseen
yhtä aikaa virne huulessa ja tosissaan.
Työhuoneeseen OYS:n uumenissa syntyy heti letkeä tunnelma,
kun kaksi kirurgia pääsee juttelemaan harrastuksestaan,
Cool Operator-bändistä. Urologi Pekka Kunelius on tullut
käymään gastrokirurgi Heikki Wiikin luona.
Kun sairaalatakit on riisuttu ja astutaan keikkalavalle,
tarttuu Wiik rumpukapuloihin ja Kunelius bassoon.. Joskus
Kunelius myös laulaa.
CoolOperatorin juuret ovat vuoden 1994 tietämillä. Lääkäriopinnoista
ja sairaalatyöstä toisilleen tuttu kaveriporukka diggaili
bluesia ja rockia ja kokosi bändin.
-tämä musiikkijuttu ei liity millään tavalla työhön.
Me kaikki vain olimme sattuneet harrastamaan musiikkia,
mutta kukaan ei ammattimaisessa mielessä, sanoo Wiik.
-bändillä on ollut hirveän monta nimeä. Jotkut sanovat,
että se johtuu siitä, että pääsisimme keikalle samaan
paikkaan kahdesti.
-jossain vaiheessa nimenä oli Malpractice (suomeksi
hoitovirhe), kunnes selvisi, että samanniminen valkeakoskinen
hevibändi keikkailee ympäri maata.
Kun lääkärien bändi ensimmäiset seitsemän vuottaan treenasi
Kotivaran vanhan teurastamon kellarissa, oli nimi aluksi
Der Schlachthof (suomeksi teurastamo).
-siellä betonibunkkerissa jyystettiin ankaria treenejä.
Joskus saatoimme innostua soittamaan iltayhdeksästä
lähtien kuuden tunnin treenejä. Kyllä siinä korvat vinkuivat
vielä päivälläkin. Tosissaan siinä vaivattiin, ja jotain
komisario Pepponea väänsimme tunninkin parhaimmillaan,
innostuu Wiik muistelemaan.
Aivan ensimmäinen keikka soitettiin melkein heti, kun
soittoporukka oli kasassa.
-Taisivatpa olla teho-osaston syysbileet-94. Varsinkin
alkuvaiheessa oli huumoriakin mukana, ja saatoimme vetää
keikan peruukit päässä, kertoo Kunelius.
Levy oli vuoden tulokas
Cool Operatoriin kuuluvat tätä nykyä Kuneliuksen (basso,laulu)
ja Wiikin (rummut) lisäksi Tero Rautio (komppikitara),Juha
Koskenkari (soolokitara) ja Heikki Takala (laulu). Muut
ovat kirurgeja, Koskenkari on anestesialääkäri. Myös
äänimies,opetushoitaja Auvo Hietaharju, on samasta työpaikasta.
Ominta sarkaa on rhythmn blues, ja ohjelmistossa on
esimerkiksi bändin omia sovituksia Eddie Cochranin ja
dr. Feelgoodin biiseistä. Jonkin verran tehdään myös
omia kappaleita. Sävellykset lähtevät Koskenkarin kynästä
ja sanoitukset Wiikiltä. Aikoinaan Wiik sanoitti Zero
Ninen kappaleita.
Melkein kaikki cooloperatorilaiset ovat opetelleet soittotaidon
lähes nollasta aikuisiällä.
-paitsi Kossu (Koskenkari). Sehän on soittanut pienen
ikänsä! muistuttaa Kunelius.
-mutta kyllä meillä muilla homma perustuu hirveään työhön
eikä lahjakkuuteen,väittää Wiik.
-laskeskelin, että yhtenäkin vuonna meillä tuli vedettyä
yhteensä 150 treeniä , joista osa oli keikkoja.Kyllä
kai jo uskaltaa sanoa,että olemme oppineet soittamaan.
Omaa kieltään kertoo, että kun vuonna 1999 Cool Operatorilta
ilmestyi omakustannelevy, se valittiin Blues News-lehdessä
vuoden tulokkaaksi.
-on sieltä kyselty, milloin seuraava levy tulee,paljastaa
Kunelius. Mutta kun koko homma perustuu hyvälle meinigille,
ei porukka ihan heti tahdo lähteä studioon nysväämään.
-Rytmiblues on bailaamista ja fiilistelyä varten, enemmän
keikkamusiikkia kuin levylle sopivaa, sanoo Wiik.
-on tässä mietetty, jos tekisimme livelevyn. Se sopisi
meille paremmin kuin nysvääminen studiossa.
teksti: Sanna Haapakoski
[Takaisin] |
|
 |
|
