Pohjanpiiri 3/2003
Coolia bluesrokkia lääkärivoimin
Estradille astelee viisi vaatetukseltaan tummanpuhuvaa
herraa. Ote on varma ja lavakäytös karismaattinen kuin
konsanaan ammattilaisilla. Kysymyksessä on Cool Operator
-niminen bluesrokkibändi, jonka jäseniä yhdistää sekä
työ että musiikki. Poppoo koostuu OYS:n neljästä kirurgista
ja yhdestä anestesialääkäristä. Herrat aloittavat soittokeikkansa.
On aika laittaa sykettä elämään ja ladata energiaa työpäiviä
varten. Yleisökin alkaa käydä jo kuumana tanssilattialla.
- Musiikkimme ei liity millään tavalla työhön. Harrastamme
sitä vain sattumalta, mutta kukaan meistä ei ole musiikin
ammattilainen, kertoo gastrokirurgi Heikki Wiik
(rummut). Bändin muut jäsenet ovat urologi Pekka
Kunelius (bassokitara), gastrokirurgi Tero Rautio
(komppikitara), anestesialääkäri Juha Koskenkari
(soolokitara) ja gastrokirurgi Heikki Takala
(laulu). Opetushoitaja Auvo Hietaharju samasta
talosta huolehtii äänimixauksesta ja roudaamisesta.
Illan musiikki on tanssittavaa bluesrokkia.
- Siinä on hyvää meininkiä ja se ottaa hyvin jalan päälle…
Cool Operatorin syntysanat lausuttiin joskus vuoden
1994 paikkeilla. Jo 1980-luvun opiskeluaikanaan ja myöhemmin
sairaalatyössä toisiinsa hyvin tutustunut ja kaveriutunut
porukka huomasi musiikkimieltymyksensä samanlaiseksi,
joten siitä vain soittamaan. Alussa muutaman vuoden
mukana olivat anestesialääkärit Pauli Rintahaka
ja Ari-Pekka Fors.
- Harjoittelimme ensivaiheessa Paulin luona. Ilmeisesti
naapuri kyllästyi soittoomme ja vinkkasi meille, että
makkaratehtaalla olisi harjoitustilaa. Sitten treenasimme
seitsemän vuoden ajan Kotivaran vanhan teurastamon kellarissa.
Siinä vaiheessa bändin nimenäkin oli aluksi Der Schlachthof
(teurastamo), Kunelius muistaa.
Peruukeissa teho-osaston syysbileissä
Ensimmäisen keikkansa bändi soitti OYS:n teho-osaston
syysbileissä vuonna 1994. Alkuaikoina kokoonpano keräsi
huomiota myös esiintymällä peruukit päässä. Jossakin
vaiheessa bändin nimi oli huumorimielessä Malpractise
(hoitovirhe). Siitä luovuttiin, kun huomattiin samannimisen
hevibändin keikkailevan etelämpänä.
Cool Operator-nimi otettiin käyttöön 1999, jolloin ensilevy
valmistui; samoihin aikoihin bändiin saatiin laulusolistiksi
ja huuliharpistiksi Heikki Takala, ja musiikillinen
kehittyminen sai uutta puhtia.
Cool Operatorin toimintafilosofiana on, ettei musiikkiin
suhtauduta ryppyotsaisen vakavasti, vaan rennolla huumorimielellä.
Soittotaitonsa herrat ovat opetelleet itse aikuisiällä
paitsi Koskenkari, joka on soittanut pienestä lähtien
useissa eri kokoonpanoissa.
Ohjelmistossa on mm. bändin omia sovituksia Eddie Cochranin
ja Dr. Feelgoodin kappaleista. Bändiläiset tekevät myös
itse biisejä. Koskenkari huolehtii säveltämisestä ja
Wiik sanoituksista. Hän on joskus sanoittanut myös Zero
Ninen kappaleita.
Cool Operatorilla alkaa harrastelustaan huolimatta olla
varsin hyvä maine piireissä. Viestinä siitä on mm. se,
että sen vuonna 1999 tekemä omakustannelevy valittiin
Blues News -lehdessä vuoden tulokkaaksi.
Pääsee purkamaan paineita
Mahtavatkohan veijarit pohdiskella uusia kirurgisia
menetelmiä soittaessaan ja liikkuessaan sulavasti väriloisteisella
keikkalavalla? Eivät he varmasti pohdi työasioita.
- Soittaessa pääsee erittäin hyvin purkamaan raskaassa
työssä syntyviä paineita. Se on virkistävä vastapaino
pitkille päivystyksille ja työpäiville. Jo pitkään toisensa
tuntenut soittokööri saattaa kyllä treenien lomassa
joskus pysähtyä puhumaan työasioistakin, vaikkakaan
ei yleensä tee sitä kovin ryppyotsaisesti.
- Vaikka olisi pitkä päivystys takana, kokoonnumme vähintään
yhtenä iltana viikossa treeneihin virkistymään ja keräämään
energiaa. Treenien lisäksi teemme keskimäärin pari esiintymiskeikkaa
kuukaudessa, Kunelius kertoo.
[Takaisin] |
|
 |
|
